Porkkalan retki 13.9.2022
Tiistai 13.9.2022
oli mukavan tuntuinen syyspäivä LAKEN syysretkeä varten. Retki suuntautui Porkkalaan tutustumaan Porkkala Parenteesi aikakauteen. Mukana oli 36 lakelaista. Moni yllättyi siitä, että Porkkalan neuvostotukikohta käsitti niin laajan alueen – 1000 neliökilometriä. Noin puolet Kirkkonummen kunnan alueelta, neljännes Siuntion kunnan alueelta sekä pieni Degerbyn kunta miltei kokonaan kuuluivat tähän alueeseen. Matkan oli organisoinut Porkkala Travel hyvin onnistuneesti. Oppaana toimi auktorisoitu Porkkala-opas Virve Haahti.
Virven opastuksella pistäydyimme ensin Kirkkonummen kirjastotalo Fyyrissä. Keskiaikaisen Pyhä Mikael kivikirkon vieressä oleva vanha kirjastotalo muuttui arkkitehtien Teemu Kurkela, Juha Mäkinen ja Tiina Rytkönen käsissä moderniksi monitoimitaloksi. Fyyrissä saman katon alla toimivat Kirkkonummen pääkirjasto, asukaspuisto, nuorisotila, musiikkileikkikoulu ja kunnan työllistymisyksikön pyörittämä kahvila Messi.
Matkalla Pikkalaan näimme riemukaaren eli Kabanovin riemukaaren. Se on rakennettu Neuvostoliiton toimesta Porkkalan vuokra-alueelle. Pikkalassa sijaitseva riemukaari on ainoa, joka on säilynyt jäljellä. Muut räjäytettiin vuokra-ajan päättyessä.
Seuraava kohde olikin Pickala Golf alueella sijaitseva ravintola Spoon. Siellä nautimme erittäin maistuvan lounaan seisovasta pöydästä.
Matka jatkui Grefvaksen kunnostetun neuvostoaikaisen bunkkerin kautta Igor museoon.
Igor museossa, Degerby Igor -museossa on sekä kuvia että esineitä, jotka kertovat, miltä Degerbyssä näytti ennen miehitystä, sen aikana ja sen jälkeen. Suuri osa esillä olevista esineistä on löydetty maastosta, venäläisten jäljiltä. Viime vuosina museon perspektiiviä on laajennettu myös Karjalan ja Viron tapahtumiin.
Museossa oppainamme olivat Lena ja Bernt, jotka kertoivat mielenkiintoisesta historiasta myös omien kokemustensa perusteella.
Seuraava kohde oli Sjundbyn linna ja siellä oppaamme oli "linnan oma prinsessa." Sukuun kuuluva nuori nainen (nimi unohtui)
Tjusträskin ja Vikträskin välisellä jokiosuudella on koskipaikka, jonka partaalle Jakob Henriksson (jota kutsuttiin myös nimellä Jakob Hästesko) rakennutti harmaakivisen linnan noin vuonna 1560. Niin Hornin ja Tottin suku kuin Kaarina Maununtyttären tytär Sigrid kuuluvat Sjundbyn linnan historiaan. Lohjalta peräisin oleva Adlercreutzin suku on jo liki kolmensadan vuoden ajan hallinnut tilaa lukuunottamatta Porkkalan vuokra-aikaa, jolloin neuvostoliittolaiset olivat isäntinä. Erään ulkorakennuksen päädystä on tänäkin päivänä luettavissa venäjänkielistä tekstiä, jossa on osia ohjeista neuvostoarmeijan sotilaille. Perusteellisten korjausten jälkeen linna palvelee edelleen Adlercreutzin sukua yksityiskotina.
Iltapäiväkahvit joimme linnan viereisessä Sundbyn makasiinissa. Kahvin kanssa oli tarjolla hyvää ja marjaisaa Sjundbyn jäätelöä.
Kotimatkalla poikkesimme vielä Kolsarbyn venäläisellä hautausmaalla.
Porkkalan vuokrakauden peruja on nk. Venäläinen hautausmaa, joka sijaitsee kirkolta 2-3 km etelään Syväjärven kohdilla, Upinniementien oikean puoleisella rinteellä, vajaan 200 metrin päässä tieltä. Vuokra-aikana kuolleiden neuvos¬to¬so¬ti¬laiden ja siviilien leposijoja on 214. Joukossa on myös upseerien perheissä lasten¬hoi¬tajina olleita isoäitejä ja lapsia.
Tunnetuin vainaja on kapteeni Belov, joka ammuttiin 3.11.1944 ensimmäisten sotilasryhmien saapuessa Suomeen, ryhmän kävellessä Helsingin Länsisatamasta kohti Porkkalaa.
Ampuminen tapahtui Lauttasaaren kohdalla, kulje¬tus¬kuor¬massa. Tapaus riehaannutti valvon¬ta¬ko-mission. Tutkinta tapahtui suomalaisten suorittamana, valvon¬ta¬ko¬mission tarkan valvonna alaisena.
Oppaamme Virve poistui bussista Kirkkonummen kohdalla ja me jatkoimme kohti Lauttasaarta. Kauklahden sillan kohdalla muistimme "näyttää passit."
Retki oli monin tavoin hyvin valaiseva. kaikki oppaat asiansa osaavia, matkalaiset kiinnostuneita, sää sopiva. kaikin tavoin hyvä retki.
Lisää retkikuvia "Kuvat"-sivulta.
Matkat
Helsingin kansallisen senioripiirin järjestämät matkat näet klikkaamalla alla olevaa sinistä painiketta.